Naukun alkuvuosi alkoi hyvin Nauku söi ja joi normaalisti, ja kävi hiekkalaatikolla ja puuhasteli täällä ja nukkui paljon. Joulun aikoihin Nauku innostui ajamaan Nöpöä takaa, Nöpö meni piiloon television taakse, ja Nauku yritti kurkkia miten saisi Nöpön kiinni. Asiat oli hyvin.
Mutta 7.1 yllättäen Nauku lopetti syömisen ja juomisen ja sunnuntaina 8.1 aamupäivästä, kun Nauku ei edelleenkään syönyt ja juonut mitään, käveli kyllä, mutta oli epätavallisen väsynyt.
Tiesin, että nyt on asiat huonosti. Nauku 18 vuotias ja viimeisin todettu sairaus munuaisen vajaatoiminta. Läksin 8.1 eläinlääkäriin Naukun kanssa. Nauku oli virkeä siellä, kun odotettiin vastaanotolle pääsyä.
Päädyin eutanasiaan, koska Naukun munuaisten toiminta oli heikentynyt. Naukua ei enää ole.
Nyt kahden viikon ajan Nöpö on suunnilleen 3 kertaa päivässä ulissut pitkään. Nöpö istuu pitkään keskellä huonetta ja huutaa täysillä. Nauku oli ollut minulla jo kaksi vuotta, kun Nöpö tuli minun luo vuonna 1996. Nöpö ja Nauku olivat aina yhdessä.
Nöpöllä on nyt orpo olo.
Nauku oli hieno kissa. Sain Naukun yllättäen alkuvuodesta 1994. Tulin kotiin ja Nauku oli luonani. Sen aikainen kaveri oli tuonut Naukun “KattiMatti” Oli Naukun nimi silloin, mutta minun veli Teuvo antoi nimen Nauku.
Asuin silloin kalliossa täällä Helsingissä. Otin sitten Naukulle kaveriksi Maatiaiskissa Eemelin. Eemeli eli 2 vuotiaaksi. Kuoli yllättäen hoidosta huolimatta virtsakiviin.
Naukullakin oli virtsakiviä vuonna 1999-2000 ja Vantaalainen eläinlääkäri aseman eläinlääkäri vuonna 2000 määräsi Naukun lopetettavaksi, kun mitään ei kuulemma ollut tehtävissä. Olin eri mieltä, ja sain apua sitten toiselta eläinlääkäriasemalta. Aloin Naukulle antamaan ruoaksi Royal Caninin Urinary S/O ruokaa, ja tuon ruoan ansiosta Naukulle ei tullut virtsakiviä enää.
Kalliossa, kun asuin niin Naukulla oli tapana, kun tulin kotiin juosta ohitseni rappuun ja kun asuin 3.kerroksessa niin Nauku lähti täysillä menemään 6 kerrokseen ja siitä vinttikerrokseen saakka, ja meikäläinen perässä. Sitten Naukun olikin hyvä tulla alas kun kannoin sylissä.
Samoin kalliossa, kun asuin niin Naukulla oli tapana vahtia ikkunasta postinjakajaa tai lehdenjakajaa ja sen jälkeen, kun ala ulko-ovi kävi niin Nauku hyppäsi ikkunalaudalta ja meni kengän taakse piiloon väijymään milloin postiluukusta tulee lehtiä. Mulla ei ollut siinä asunnossa väliovea oli pelkkä ulko-ovi josta näkyi, kun posti tuli.
Vantaalla, kun asuin niin Naukulla oli tapana Nöpön kanssa juosta ympäri kotia, keittiöstä pääsi suoraan olohuoneeseen ja eteiseen, josta pääsi keittiöön. Voi sitä tassujen töminää, kun Nauku ja Nöpö juoksivat.
Täällä nykyisessä kodissa Nauku ehti olla 6 ja puoli vuotta ja Nauku tykkäsi oleilla parvekkeella pitkiä aikoja ja sitten tykkäsi käydä tutkimassa tämän kerroksen asuntojen ovien takana, valvoin Naukun tarkistuskäyntejä ovien takana.
Nauku eli hyvän elämän hyvässä kodissa. Jäi hyvät muistot.
Kiitos paljon kaikille teille, jotka olette seuranneet näitä sivujani.
Nöpö täyttää ensi kuussa 16 vuotta. Nöpöllä ei ole sairauksia.
Kirjoitan jatkossakin kuulumisia, ja laitan kuvia Nöpöstä.
Hyvää talvenjatkoa! t.Tuula
